Tiedän, että huolella tehdyt puutarhatyöt syksyllä valmistavat kohti seuraavaa kevättä ja silloin luodaan onnistumiset kasvuolosuhteille seuraavalle keväälle.
Valitettavasti kuulun niihin ihmisiin, jotka meinaa kesän jäljiltä unohtaa puutarhansa, tuntuu, että minulla on joka syksy puutarhanhoitoähky. Niin kovasti aina läpi kesän tsemppaan puutarhani kanssa, että syksyllä tekee mieli keskittyä jo muihin asioihin, ei tekisi mieli istuttaa enää yhtään mitään.
Minä siis tykkään puutarhan hoidosta, mutta en ole luonnostaan mikään viherpeukalo, mutta kova yrittämään kyllä! Olen kuitenkin joka syksy tsempannut ja tehnyt ryhtiliikkeitä myös syystöiden suhteen. Googlesta etsin milloin mikäkin pensas pitää istuttaa, leikata jne...
Onkohan minulla kohtalotovereita, jotka menevät koko kesän puutarhassaan sata lasissa ja syksyn tullen vauhti hiipuu olemattomiin, mutta helmikuussa jo luetaan siemenlutteloita, ostellaan uutta kasvihuonetta ja ollaan intoa täynnä, kuulostaako tutulta?
Tässä kuitenkin pientä muistilistaa meille, jotka kärsimme syksyn tullen puutarhanhoitoähkystä.
1. Syksy on hyvää aikaa istuttaa uuttaa. Taimia on tarjolla hyvä valikoima, usein myös aika huokein hinnoin.
2. Huolellisesti hoidettu nurmikko talvehtii yleensä hyvin. Muista haravoida lehdet, äläkä jätä pihaan lehtikasoja homehtumaan!
3. Kesän ajan olleet huonekasvit hyvissä ajoin syksyllä talveksi sisään. Muistan eräänkin kerran kun on huonekasvi unohtunut omenapuuhun.
4. Perennapenkkejä voi uudistaa syksyllä jakamalla perennoja. Syksyllä jaetaan kevään ja alkukesän kukkijat, jos niitä jakaa keväällä, häiriintyy kukinta.
Minä kuulun niihin käsityöharrastajiin, joille virkkaus ja eri mallit ovat niin inspiroivia, että aloitan uuden työn valtavan insipiraation vallassa, vaikka edellinen tai useampikin työ olisi kesken. Nyt olen yrittänyt lokakuun ajan talkoilla keskeneräisiä valmiiksi.
Vaikka kuulunkin inspiraation mukana kulkijoihin, jää minulla yllättävn vähän käsitöitä valmistumatta, usein niihin tarttuu uudella innolla, kun aikansa ovat "hautuneet" käsityökorin pohjalla.
Se hyvä puoli tässä käsityöstä toiseen pomppimisessa on, että näinä hetkinä kun talkoilee keskeneräisiä valmiiksi, valmistuu niitä useampi samalla viikolla, koska usein työni jää kesken ihan loppumetreillä.
Näinä talkooviikkoina sitä tuntee itsensä todella tuotteliaaksi, itsensä huijaamista kai tämäkin...
Sitkeästi yritän tämän kuun loppuun saakka tehdä vain keskeneräisiä töitä, vaikka ajatukset kulkeekin jo uusissa töissä ja vähän väliä pitkin päivää yllätän itseni selaamasta Pinterestiä...arvannette miten tässä tulee käymään?
Löysin elämääni Verlan vasta tänä vuonna ja olen siellä käynyt nyt useamman kerran ja koen tarvetta palata sinne yhä uudelleen. Verla on UNESCOn maailmanperintökohde, tutustumisen arvoinen paikka.
Kävellessäni kauniissa ja idyllisessä Verlassa, vaeltaa ajatukseni Verlan historiassa, siellä asuneissa ihmisissä ja tuntuu, että haluan kokoa ajan kuulla ja nähdä Verlasta yhä enemmän.
Verlassa viihtyy esteetikko, kauniissa rakennuksissa riittää silmänruokaa ja yksityiskohtia, tuntuu, että jokaisella käyntikerralla löydän jotain uutta.
Patruunan pytinki on ihan mielettömän hieno ja miettikää mitkä lämmityskustannukset tuossa olisi jos sinne asumaan pääsisi!
Vuonna 1885 rakennettu koristeellinen Patruunan pytinki on arkkitehti Eduard Dippellin suunnittelema. Vuonna 1898 kartanomaista pytinkiä korotettiin tornimaisella päädyllä ja samoihin aikoihin sen ympärille tehtiin värikäs puisto ja keilarata paviljonkeineen. Pytinki rakennettiin tehtaan johtajan Gottlieb Kreidlin eli Verlan patruunan asunnoksi.
Odotan jo miltä Verla näyttää talvella ja miltä keväällä, luonnon puhjetessa kukkaan. Kesällä Verlassa pääsee taas mukaan opastetuille museokierroksille ja Verlapäivät siellä on joka vuosi. Siellä se rakkauteni Verlaan tänä vuonna syttyi!
Nähdään Verla taas pian! En malta ihan talveen asti odottaa!
On jotenkin sellainen hiphei-olo! Vuosi ja kaksi kuukautta sitten muutimme keskeltä metsää tänne, missä metsän lisäksi näkee peltoakin. Olen mielessäni summannut mennyttä vuotta, vaikka hommia riittää ja aina joku paikka vanhassa talossa repsottaa johonkin suuntaan, samoin pihapiirissä, en vaihtaisi päivääkään pois!
Edelleen menen puutarhassa yrityksen ja erehdyksen kautta, ja itseäni kun tunnen, niin luulen tämän vaiheen kestävän hyvin hyvin pitkään. Anopin jättämistä kukista osan olen jo tappanut sekä sisällä, että ulkona. Aina vaan ei onnistu vaikka miten yrittää!
Tässä keski-iän kynnyksellä saa kaikkia päähänpistoja, nuorempanakin sain, mutta iän myötä ne päähänpistot muuttavat muotoaan. Lähdimme mieheni kanssa mukaan lauluryhmään, vaatimustasoksi sanottiin, että riittää kun pääsee seurantalon portaat itse ylös. Minulla ei ole lauluääntä niin paljon kuin olen aina toivonut, että olisi, mutta yht'äkkiä olen huomannut ettei se haittaa minua ollenkaan. Minä vain laulan muiden mukana ja nautin joka hetkestä. Joulukuussa on jo ensimmäinen esiintyminenkin!
Voisiko sanoa, että elämä on tuonut itsevarmuutta eikä ajatukset kulje sitä rataa, että mitähän muut ajattelevat, antaa mennä vain! Hiphei!
Tänä vuonna kasvatin ensimmäiset talvikurpitsani, aiemmin olen kyllä jo useampana vuonna kesäkurpitsaa kasvattanut (myös tänä vuonna). Niin innoissani olen kurpitsoistani, että aion ensi vuonna laittaa kurpitsaa kasvamaan vielä enemmän.
Kesäkurpitsat tuli syötyä sitä mukaa kun niitä valmistui ja olikin hieno kurpitsasato, en tullut kirjanneeksi miten paljon sain kesäkurpitsaa, mutta enemmän kuin aiempina vuosina. Tein usemman kerran kesäkupitsakakkua, se on yksi suosikkini täytettyjen kurpitsaveneiden ohella!
Talvikuritsaakin tuli paljon, tein kurpitsapikkelsiä, kurpitsakeittoa ja pitihän se kokeilla elämänsä ensimmäinen kurpitsalyhtykin.
Tein itsekasvattamistani kurpitsoista, omalla reseptilläni keittoa: n 1.5 kg pilkottua talvikurpitsaa ja 2 isoa sipulia keitetään suolavedessä, suolavesi valutetaan pois kun kurpitsat pehmeitä, muussaan kurpitsat ja sekaan aurinkokuivattua tuorejuustoa koko rasia ja sinihomejuustoa puoli pakettia. Roiskasen sekaan vähän yrttejä ja sosekeitto on valmis. Koristeluun käytän usein persiljaa, tänään oli juustokuutioita ja paahdettua sipulia. Jos tarvii laimentaa soppaa, niin olen käyttänyt sitä suolavettä tai kermaa.
Eläköön uusi suosikkini, talvikurpitsa!
