Varret jotka saivat aikaan ajatuskaaoksen

Aiemmin jo kerroinkin, että teen nyt tossuja joita en kerennyt jouluksi tekemään. Aiempi postaus löytyy täältä. Ostin jokin aika sitten alesta Novitan Jouluaattolankaa ja ihastuin siihen. Päätin kokeilla miltä se näyttäisi tossun varressa. Ihan alkujaan oli ajatus neuloa Jouluaatosta kesällä sukat, heti kun on aikaa perehtyä kantapään tekoon. Olen todellakin päättänyt sen mörön selättää!

Tunteet ja mielipiteet poukkoili laidalta toiselle varsia virkatessa, en osannut päättää onko raitalangasta tehdyt varret kivat vai ei. Toisinaan melkein hihkuin, näistä tulee kivat! Toisinaan taas olin ihan hilkulla purkaa ja vaihtaa varteen jonkun toisen langan. Lopulta kuitenkin päätin jatkaa jo aloittamallani langalla.

En asetellut varsien lankaa alkamaan samasta kohdasta, toisessa alkoi punasella ja toisessa harmaalla. Varsia tehdessä mua häiritsi  kaikkein eniten toi laaja luonnonvalkea osuus.

Nyt on silmä tottunut ja kaiken "ajatuskaaoksen" jälkeen tykkään näistä varsista, kivan erilaiset! Eikä luonnonvalkean laajuus häiritse enää ollenkaan.

Tossuosa on taas virkattu ja konehuovutettu Novitan Joki-langasta.

Samalla kun tossuja kuvasin omassa pihapiirissämme, huomasin miten marjapensaissakin on jo pian isot lehdet! Toivottavasti saadaan yhtä iso marjasato kuin viime vuonna.

Idänsinililja eli siperiansinililja (Scilla siberica) on kaunis kevään kukkanen. Puski taas sitkeästi näkyviin vielä viimeisten lumien sulaessa kukkapenkistä. Ihanaa kun saa taas käsitöitään kuvata kukkien keskellä!

Pylväillä virkatut valeampiaispesät

Jo aiempinakin kesinä hitiksi nousseet valeampiaspesät ovat kaikkialla, tai siltä se tuntuu kun netin avaa,varsinkin Facebookin kun avaa täyttyy etusivu valeampiaispesistä. Niinpä minäkin päätin kokeilla onko valeampiaspesässä taikaa. Toiset sanoo, että on apua ja toiset taasen sanoo ettei mitään hyötyä. 

Avasin suuni lähipiirille, että meinaan pesiä virkata. Suun avaamisen johdosta olen saanut virkata yhteensä 25 valeampiaspesää :D

Koska olen hieman hätänen ihminen, päätin virkata pylväillä, tuli erittäin nopeasti valmista. Tässäpä jonkinasteinen ohje miten minä valeampiaispesät virkkasin. Mulla oli kolmosen virkkuukoukku, lankana Novitan harmaa Ajaton-lanka. Pesät on täytetty sanomalehtisilpulla.

1. Virkkasin 5 kjs, suljin piilosilmukalla renkaaksi

2. Renkaaseen virkkkasin 12 pylvästä. Huom! Aloitin kerroksen aina kolmella ketjusilmukalla.

3. Virkkasin jokaiseen pylvääseen kaksi pylvästä

4. Virkkasin jokaiseen pylvääseen yhden pylvään 

5. Virkkasin jokaiseen pylvääseen yhden pylvään

6. Virkkasin jokaiseen pylvääseen yhden pylvään

7. Hyppäsen joka neljännen pylvään yli, muuten virkkasin aina yhden pylvään pylvääseen.

8. Hyppäsin joka toisen pylvään yli, muuten virkkasin aina yhden pylvään pylvääseen.

9. Piilotin langat valepesän sisäpuolelle. Langanpäkät voi myös päätellä.

10. Lopuksi virkkasin ketjusilmukoita kiinnityslenkiksi.

11. Halutessaan voi koristeeksi tehdä keltaisella ja mustalla langalla amppareita. 

Tässä siis yhteen kokoon ohje, silmukka- ja kerrosmäärällä on helppo säädellä pesän kokoa.

Netti on täynnä ohjeita ja vinkkejä valeampiaspesiin, mulla ei ole vielä käyttäkokemusta valepesistä, enkä osaa aiheesta vielä puhua kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä.

Pääsiäisenä ripustin noin parin metrin välein pesät sinne minne meillä ampparit yleensä pesän tekee. Ideana on ripustaa pesä ns amppareiden mielipaikkaan ja jo ennen kuin kuningatarampparit heräävät pesäpaikkoja etsimään. Valepesien hyöty kuulemma perustuu siihen, että ampparit näkevät pesäpaikan jo olevan varattu, eivätkä tule samaan paikkaan omaa pesää tekemään. Katsoin kaikille pesille paikat missä ne ei kastu.

Jos tuntuu ettei virkkaaminen ole oma juttu, voi tehdä valeampiaispesän kuten äitini teki minun innoittamana. Ryppäsi sanomalehteä palloksi. Sitoi mytyn narulla pallon muotoon. Levitti liimaa koko sanomalehtipallon ympäri ja kieputti lankaa sanomalehtipallon ympäri, hieno tuli! Kannattaa muistaa tehdä myös ripustuskoukku!

En tosiaan tiedä onko tästä hyötyä, mutta ei tässä kokeilussa kyllä mitään menetä!

Kerron viimeistään syksyn tullen omat kokemukseni valeampiaispesistä ja raportoin myös lähipiirin kokemukset tänne. Onko sinulla kokemuksia valeampiaspesistä? Jos on, niin mielellään kuulisin niistä!

Ihania kevätpäiviä kaikille!

Virkatut tossut varrella

Olin eilen kokousreissulla eikä tarvinnut itse ajaa, niin virkkasin siinä matkan ratoksi tossut samalla kun juttua riitti ystäväni kanssa. Lankana Novitan Isoveli, lankaa meni yksi kerä, ihan joka ikinen sentti! Tämän tarkemmalle ei olisi langan riittävyys voinut mennä. 

Virkkasin tossut kutosen koukulla. Ja olen kyllä varsin tyytyväinen näihin. Mulla on päässä perustossun ohje, jolla nämäkin on tehty.

Koon 38 tossut jää itselleni tai jatkavat matkaansa lahjaksi, en ole vielä osannut päättää. Väri ja malli on kyllä tosi mieleinen!

Hyvää Palmusunnuntaita!

Askartelua luonnonmateriaaleista

Syksyllä tein talveksi havusta ja jäkälästä pihallemme koristeita ja nyt heräsi into tehdä jotain keväistä ennen kuin kesäkukkia pääsee laittamaan. Syksyn askartelut löytyy täältä ja täältä.

Mä ajattelin ensin, että teen pajukranssin, mutta siinä pajuja kerätessä heräsi ajatus yksinkertaisemmasta ovikoristeesta ja teinkin vain kimpun jonka laitoin oveen ns. nurinperin ja somisteeksi ison rusetin.

Minusta tästä tuli hyvin viehättävä koriste. Mulla usein kaikki rönsyää ja ajattelen, että enempi on parempi, paljon väriä ja runsautta, mutta kyllä tässä vaan nyt taas näkyy, että yksinkertainen(kin) on kaunista.

En ole koskaan aiemmin tehnyt varpukranssia, niin pitihän sekin kokeilla. Tein todella nopealla aikataululla tämän (reilussa puolessa tunnissa varpujen keräys ja solmiminen kranssiksi), mutta olen hyvin viehättynyt tähän ja tulen varmasti ensi talveksi tekemään varpukranssin. En laittanut pohjalle metallirengasta tai mitään muutakaan, yhdistin vain varpuja rautalangalla ympyräksi. Tein tämän lähinnä mustikanvarvuista, seassa on muutama puolukanvarpu.

Navetan ovi sai hakaansa pienen pajukoristeen somistettuna satiininauhalla ja pitsillä. Melkein tekisi mieli tehdä vielä jotain...luonnonmateriaaleista saa kaikkea ihanaa! Maanomistajan lupa keräämiseen tulee aina muistaa!

Mukavaa pääsiäisen odotusta! Meillä alkaa olemaan kaikki aika valmista pääsiäistä silmällä pitäen, ruokia, erityisesti jälkiruokia vielä mietin...

Jälleen kerran mun lempitossut

Huopatossutehdas pyörii taas, vaikka lämmin kevät on jo ihan nuuskauksen päässä. En kerennyt jouluksi tekemään niin paljon tohveleita kuin niitä toivottiin, niinpä teen nyt kun on aikaa.

Mähän virkkasin aiemmin tuplalangalla ja vasta tänä vuonna älysin miten kivat tulee yksinkertaisella langalla. Olen ohjetta hionut suuntaan ja toiseen ja nyt alan olemaan tyytyväinen. Vielä voisin lestiä inasen leventää. 

Tossut on virkattu kasin koukulla Novitan Joki-langasta ja tosiaan nyt oli ihan yksinkertainen lanka. Varret on ihanaa lankaa, ihan uusi tuttavuus mulle, alpakkaa ja lammasta. Novitan Alpaca Woolissa on 50 % alpakanvillaa ja 50 % lampaanvillaa. Tässä langassa on ohjeissa käsinpesu. 

Nämä tossut on ensin virkattu ja sen jälkeen konehuovutettu 40 asteessa muutaman pyyhkeen seassa. Huopumiseen vaikuttaa moni asia, mm. se miten täynnä kone on. Jos kone on kovin täynnä, huopuu tohvelit heikommin. 

Kun tossut oli koneessa huopuneet ja uuninpankolla kuivuneet, otin kakkosen virkkuukoukun jolla lävistin langan tossun suuosan ympäri. Tämän jälkeen aloitin varren virkkuun. 

Muotoilin tossut sekä käsin, että jalassani ennen kuivatusta. Harjasin tossut pörröisiksi juuriharjalla kun ne olivat hyvin kuivuneet. 

En laita enää nykyään pesukoneeseen tossujen sisälle muoveja, ikinä ei ole mulla huopunut yhteen kun Joki-langasta olen tehnyt.

Varsi on virkattu mun lempikuviolla, kuin V-Stitch virkkaus, mutta kahdella pylväällä, voisiko kutsua tuplawee-virkkaukseksi? :D En siis tiedä onko tälle  joku nimi olemassa. Lopuksi virkkasin viimeisen kerroksen kiinteitä silmukoita. Tiedätkö sinä tälle nimeä?

En ole enää laskuissa pysynyt miten monet virkatut ja huovutetut tossut olen aiemmin tehnyt. Todella monet, kaikista ei ole edes kuvia ja osa löytyy vanhasta blogistani. Meidän koko suku ja lähipiiri rakastaa näitä huopatohveleita niin kuin minäkin.

Täältä näkee joitakin aiempia tekemiäni tohveleita.

Seuraavat on jo koukulla ja kolmannet ajatuksissa. Näiden jälkeen keskityn taas muihin käsitöihin, mutta pyörittelen tätä tossutehdastani aina kun on aikaa.

Yhteisneulonnassa muut teki sukat...

...mutta, mutta minä tein säärystimet. Mä olen viimeiset 20 vuotta lähinnä virkannut, neulonut hyvin harvakseltaan, en edes muista milloin viimeksi tai minä vuonna olen neulonut. En ole koskaan ollut mikään sukantekijä, lienee kantapään teko jäänyt mulle kouluajoista möröksi ja nyt olen sen mörön päättänyt selättää.

Mulla kun ei yleensä päätä palele, enkä murehdi asioita liikaa etukäteen ja en ole milläskään vaikka peppu edellä tulee usein puuhun mentyä...

...päätin lähteä mukaan yhteisneulontaan, vaikka mulla on jämälangat aivan finaalissa, koska virkkaan parhaillaan jämälankapeittoa. Aina kun jää jämälankaa, virkkaan sen peittoon, tämä peitto on siis pidemmän aikavälin prosessi, alkuvuodesta sen aloitin. Ja vaikka en osaa tehdä kantapäätä ja päätin etten sitä edes tähän hätään opettele.

Tein säärystimet, nehän olisi voinut tehdä pidemmiksi, mutta en nyt halunnut pidempiä niin päätin neulomisen vihjeen kahdeksan kohdalla ja tein siniset resorit vielä sen jälkeen.

Kerrotaan tässä nyt vielä sen verran, että olin noin parikymppinen kun tein pari kirjoneulepaitaa ja lapasia tein aikanaan, että on mulla pysynyt puikot ennenkin kädessä. Jotenkin vain koen, että virkkuukoukku pysyy vielä paremmin kädessä, kunnon nyrkkiotteella :D

Kyllä mä meinaan taas jotain neuloa, tasaantuu käsialakin kun neuloo enemmän ja tulee vähän vaihtelua virkkaamiseen. Jotain kivaa kirjoneulejuttua voisi miettiä tulevaisuuteen...

Kiitos Pipo-otus kivasta projektista, vaikka teinkin omalla tyylilläni! Vihjeet sukkiin löytyy kokonaisuudessaan täältä. Suosittelen!

Tämä oli elämäni ensimmäinen yhteisneulonta mihin osallistuin! Tästä jäi positivinen mieli ja erityisen kivaa oli instassa seurata muiden töitä. Samalla tuli bongattua muutama mulle uusi käsityöblogi, joita aion jatkossa seurata.

Lumi sulaa ja taimet kasvaa

Onni on elää maalla, tämä elämä on niin mua varten! Mikäpä ihanampaa kuin pyjamassa pyyhkäistä koirien kanssa aamulenkille omalle kotikalliolle. Tulee Anssi Kelan biisi mieleen, missä kiivetään harjulle ja katsotaan nukkuvaa Nummelaa, täällä katsotaan nukkuvaa Toivolaa.

Mukavaa tahtia sulaa lumi piha-alueelta, pelto ja nurmialueet on kyllä vielä lumessa. Reilu viikko sitten ei meillä maata näkynyt vielä yhtään. Huimaa tahtia kyllä sulaa lumet!

Pitääpä muuten kehaista vähän itseään, ihan siitä syystä etten minään vuonna ole tässä onnistunut näin pitkään. Olen vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien pitänyt sääpäiväkirjaa, kirjannut päivän lämpötilan ylös. Mä olen onnistunut pitämään sääpäiväkirjaa jo yli kolme kuukautta!

Tänä aamuna oli pakkasta -6.4 astetta klo 6. Nyt klo 14:30 lämpömittari näyttää +11.4 astetta.

Kyllähän tämä koiralauma vaan ilon elämään tuo!

Taimet on vallanneet työhuoneen.

Joku hätähousu laittoi jo kurpitsan siemenet...hyvin tuntuu kasvavan...etualalla on kesäkurpitsaa ja taaempana talvikurpitsaa...

Ohrakin valmistui jo ennen kuin pääsiäinen on lähelläkään...

Tomaatit taasen olisin voinut laittaa jo aiemmin...kohta pääsee jo koulimaan...

Käsityörintamalla on tulossa pari postausta heti kun kerkeän kuvaamaan ja kirjoittamaan.