Lupa sataa!

Syksy on minulle ollut aina mieluinen vuodenaikana, erityisesti väriensä vuoksi. Tuntuu vain ettei vielä näy sellaisia värejä mitä usein tähän aikaan vuodesta jo on. Meidän pihavaahterakin on pudottanut kohta jo kaikki lehtensä, suurimman osan vihreinä, osa on sentään kellastunut.

Tämä kuva on viime syksyn satoa ja tämäkin pentu on jo kasvanut raameihinsa. Halusin nostaa kuitenkin kuvan tähän muistuttamaan syksyn väreistä jos niitä ei tänä vuonna tulekaan ja muistuttamaan myös ajan kulusta. 

Toivotaan värikästä syksyä! Sateet ovat olleet pelkkää plussaa meille joilla on oma kaivo. Kesä keploteltiin veden kanssa ja selvisimme ilman, että kaivo pääsi tyhjäksi asti. Meidän onni taisi olla kaksi kaivoa, saunalle kun tulee vesi eri kaivosta kuin asuintaloomme. 

Osalla suomalaisistahan kaivovesiloppui kesän aikana, koska kuiva kesä laski pohjavedet kovin alas. 

Pakkomielle(kö) kaikkeen roikkuvaan

Ystävieni kanssa on naurettu "pakkomiellettäni" kaikkeen roikkuvaan. En tiedä edes itse miksi tykkään, että katosta roikkuu paljon kaikkea, mutta on se myös käytännöllistä (ainakin osittain. Varsinkin jos hyödyntää säilytysratkaisuissaan roikottamisen mahdollisuden.

Virakatut mobilet on omia suosikkejani. Toisessa mobilessa on vihannekset ja hedelmät täytetty vanulla. Toisessa saan on kukat ja pyörylät kovetettu sokerivedellä. 

Virkkasin kerran unisiepparin ja siitä tuli hieman löysä, joten ei muuta kuin kattoon roikkumaan ja vähän hapsuja koristeeksi, niin taas saatiin uusi koriste katosta roikkumaan.

Viirinauhoihin olen ollut aina heikkona, niitä löytyykin sekä kankaisia, muovisia, että virkattuja.

Varsinkin kukka-amppelit ovat käytännölliset meidän koiraperheessä. Joskus kokeiltiin ihanaa kukkapylvästä, no eihä se isossa koiralaumassa toiminut, nurin meni niin monta kertaa, että lunasti paikkansa muualta. 

Ja tiedättekö, näissä kuvissa on vasta murto-osa meidän perheen roikkuvista jutuista. Näitä riittää...

Kyllä lähtee!

Monien viestien ja muiden yhteydenottojen jälkeen olen pitkästä aikaa päättänyt kirjoittaa blogia, muutakin kuin koiriin liittyvää. Luulisin, että tässäkin blogissa tullaan sivuamaan koiria aina välillä, koska ne ovat enemmän kuin puoli elämääni, mutta pidetään ne tulosluettelot ja sen sellaiset toisessa blogissa.

Keväällä loin instagram-tilin, jossa on lähinnä puhelimella otettuja kuvia kotimme, Toivolan sisältä ja pihamaalta, sekä muuta arkeeni liittyvää. Silloin jo ajatukset liikkuivat blogin aloittamisessa, mutta en vaan saanut aikaiseksi aloittaa, oli kevättyöt ja milloin mikäkin selitys.

En vaan osaa olla kirjoittamatta ja lörpöttelemättä arjestani, joten veri vetää taas blogin pitoon, eikä enää ole selityksiäkään miksi en taas kirjoittaisi, joten tässä ollaan!

Olen aikuinen ammatinvaihtaja, nykyään media-alan freelancer. Otan todella mielelläni työtarjouksia vastaan jos joku minut tätä kautta bongaa, sujuu kirjoittaminen, valokuvaus, taittotyöt ja sisällöntuotanto.

Elämä maalla on tässä elämänvaiheessa ihan parasta! Lammashaaveet elää ja muutama kanakin olisi kiva. Seitsemän lammaspaimentahan meiltä jo löytyy. Paimenessa olen käynyt ensimmäisen kerran koirieni kanssa vuonna 2010.

Olen intohimoinen virkkaaja, varmasti tulee blogissa näkymään tämäkin puoli, samoin muu käsillä tekeminen ja kaikenlainen kokeilu ja hurahtaminen. Toisinaan vaan ne hurahtamiset on ohi lähes samalla hetkellä kuin alkoikin.

Meillä on laaja piha metsän laidalla ja puutarhan puolella etenen hyvin paljon erehdyksen ja yrityksen kautta. Varmasti blogissa saatte senkin kokea kuvin ja tekstein. Onnistumisiakin onneksi löytyy!

Tervetuloa seuraamaan elämääni maalla, piipahduksia kaupungissa ja erehdyksiäni puutarhassa!