Mukava maaliskuu

Bloggaaminen tässä kuussa jäänyt vähälle, paljon on kaikkea keskeneräistä sekä käsitöissä, että kotona. Esittelen niitä sitten kun/jos valmistuvat.

Maaliskuussa tuli vaihdettua verhoja huoneesta toiseen, instassa taitaa joitakin kuviakin olla. Nyt olen vihdoin tyytyväinen verhoihin ja niiden sijaintiin. 

Käsitöissä ei tainnut maaliskuussa muuta valmista tulla kuin peitto ja kassi. Ja tänään ehkä valmistuu tajunnanvirtakal-projektini. Postaan siitä sitten huomenna (tai ensi viikolla) jos koiranäyttelykiireiltäni kerkeän.

Ajatukset liitää jo kesäkukissa ja kasvimaassa. Laitoin vasta tänään ensimmäiset siemenet multaan, tomaatit on nyt kylvetty ja muutama kurpitsansiemen, niitä ei olisi kyllä tarvinnut laittaa ihan vielä. Tuli vähän hätäiltyä...

Mitähän näihin laatikoihin laittaisi kesäksi, viime kesänä oli Pelargoniat ja Lobeliaa...

Mä rakastan keväässä tulppaaneja ja narsisseja. Koirien kanssa ulkoillessa silmä hakeutuu jatkuvasti kuistin ruukkunarsisseihin, ne on ihania!

Hyvin on säilynyt kaikki syksyllä tekemäni kranssit ja asetelmat koko pitkän talven ajan.

Tässä muutamia vinkkejä millä mä saan ruukkunarsissit pysymään pitkään aika hyvänä. 

1. Vaihdan kestävään ja vedenpitävään ruukkuun
2. Säilytän viileällä kuistilla ja kastelen niukahkosti, mutta jos kastelee todella vähän, sietää se pakkasta huonommin.
3. Vähitellen totutan narsissit kylmään, jos on tarkoitus siirtää ulos. Narsissi sietää jopa -10 astetta pakkasta.
4. Mä laitan joka kevät ruukkunarsissit maahan sitten kun maa on sula ja ne ovat kukkineet. 

Mä otan nyt sukkapuikot käteen ja jatkan projektiani. En ole vieläkään vaivautunut opettelemaan kantapäätä, joten taitaa tulla säärystimet :D

Afrikankukista virkattu kassi

Aloitin jokin aika sitten muistelemaan sukan tekoa, tein yhden pitkän joogasukan, joka olisi kaveria vailla ja pari vartta tein valmiiksi. Pitäisi nyt vaan ottaa härkää sarvista ja muistella miten kantapää tehdään. Totuttuun tapaan hyppäsin jo seuraavaan työhön ja virkkasin itselleni afrikankukista kassin.

Kassi on virkattu Novitan Cotton Soft langasta 3.5 koukulla. Ohje afrikankukkaan löytyy täältä.

Kokosin kassin  tällä ohjeella. Eli virkkasin paloja yhteensä 21 kappaletta ja kokoamisen jälkeen virkkasin keskelle oranssilla yläosat molemmin puolin. Ensin meinasin tehdä puolikkaat afrikankukat ylös, mutta langat ei olisi riittänyt, niin päädyin pelkällä oranssilla virkkaamaan yläosan.

Novitan Cotton Soft lankaa tähän meni seuraavanlaisesti: vihreää yksi kerä, vaaleanpunaista yksi kerä ja oranssia puolitoista kerää. Kassin kahvat on ostettu Novitalta ja on kyllä mieleiset ja kätevät laittaa paikoilleen, päissä on pienet ruuvit.

Novitan Cotton Soft oli mulle uusi tuttavuus, oikein kiva lanka virkata. Tilasin nuo neljä kerää ihan vaan kokeeksi, olisi pitänyt tilata enemmän :)

Kylähän afrikankukka vaan kaunis malli on! Yhdistin palat takaapäin oranssilla, koska vaaleanpunainen ei riittänyt enää yhdistämiseen. Mutta ei se mun silmää häiritse, vaikka oranssi tuolta punaisen seasta vilkkuukin

Vaaka-hulluus

Rakastan kaikkea vanhaa, erityisesti vanhoja vaakoja, vaakoja ylipäätänsä. Vaaka-harrastukseni on vasta aivan alkumetreillä, aiemmin ihailin erilaisia vanhoja vaakoja, hankin niistä tietoa ja otin kuvan aina kun vaa'an jossain näin. Pikkuhiljaa olen alkanut keräämään vaakoja ajatuksella etten hakemalla hae mitään, mutta vastaanotetaan mitä eteen tulee. Esittelen nyt kokoelmistani kolme vaakaa, kaikki erityyppisiä ja tulleet minulle kuin Manulle illallinen.

Tuorein ihastukseni ja aarteeni tuli elämääni mieheni ansiosta, hänen löytönsä. Pitää yrittää keksiä millä puhdistusaineella saisin vaa'an vielä puhtaammaksi. 

Vaaka on täysin toimiva vanha Lahden Vaaka. Lukittiin se, jotta jousi ei pääse venymään, kun ajatukseni on siinä sipulit säilyttää eli painoa on päällä kokoajan.

Olen yrittänyt löytää valmistusvuotta, mutta se on nyt vielä hakusessa. Netistä löytämieni tietojen perusteella näitä on myynnissä ja hinta liikkuu 30 eurosta aina 80 euroon asti, kunnosta riippuen.

Olen niin rakastunut tähän kaunokaiseen, etten saa silmiäni irti siitä. Aamulla tassuttaessani keittiöön sytyttämään hellaan tulet, silmäilen ensimmäiseksi vaakaa aina samalla.

Vanha kalavaaka, tunnetaan myös nimellä taskuvaaka, on meillä keittiön seinällä koristeena ja muistona mummostani. Kalavaaka on mummoni peruja, ollut aikanaan ahkerassa käytössä.

Metallinen  Pocket Balance kalavaaka on tarkoitettu max 25kg punnituksiin. Tämä on minusta upea vanha käyttöesine, jonka jousitus toimii edelleen hyvin. Katsoin, että netissä tämän hinta on 10 euron molemmin puolin.

Tämän tilan viejä vaan on niin ihastuttava, että pakko pitää esillä. on meidän eteisessä, kuistille siirtoa olen välillä miettinyt...

Tämä on ihan alkuperäiskuntoinen ja täysin toimiva. Punnuksetkin on tallella. Vaaka kuulemma punnitsee aina 500 kiloon asti. Tämä on käsittääkseni ollut käytössä vanhassa maalaiskaupassa. Täällä Toivolan tilalla on tällä punnittu marjoja ja vihanneksia. 

Lempivaakani pääsi blogin uuteen yläbanneriinkin :)

Ilon rallatus - virkattu peitto

Pitkästä aikaa virkattu peitto, ja mitäpä muuta kuin rakastamaani isoäidinneliötä. Tämä peitto sai nimekseen Ilon rallatus. Oli ihana virkata pitkästä aikaa peittoa, minä niin ilolla teen peittoja ja tämän peiton värit tuovat minulle iloa pintaan, hyvän mielen.

Peitto on virkattu enimmäkseen Novitan 7 veljestä langasta ja muista samantyyppisistä villasekoite-langoista.

Ensin virkkasin suuren isonäidinneliön ja sen jälkeen pienempiä isoäidiineliöitä virkkasin yhteensä 10 kappaletta, joista viisi yhdistin yhdeksi pötköksi ja nämä neliöpötköt sitten yhdistin molempiin päihin peittoa. Kokonaisuudessaan peitolla on kokoa 155 cm x 220 cm.

Pienemmissä neliöissä on kerroksia 8 ja suuressa neliössä on kerroksia 45. Peitto on virkattu kutosen koukulla.

Reunan virkkasin jälleen kerran niin, että joka toinen silmukka on kiinteä ja joka toinen on ketjusilmukka, minun silmään kaunis reuna.

Tämä peitto lähtee lahjaksi, mutta kovasti tekisi mieli tehdä meille kotiinkin samanmoinen! Juuri nyt en kuitenkaan aio peittoa aloittaa, olen meinaan astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle ja olen ottanut sukkapuikot käteen. Voi taivas!! Voin kertoa ettei suju ehkä ihan niin kuin pitäisi...katsotaan saanko aiheesta mitään postausta myöhemmin vai lentääkö sukkapuikot nurkkkaan...

Talvinen Verla

Eilen otettiin mukavasti alkanut maaliskuu vastaan Verlassa, käytiin koirien kanssa siellä vähän kävelemässä ja muutaman kuvankin kerkesin ottamaan, mutta ei siihen kuvaamiseen kunnolla kerkeä keskittyä kun kädet täynnä hihnoja ja osa porukasta oli kovin vauhdikkaalla tuulella :D

Mä niin rakastan Verlan ruukkimiljöötä ja voisin siellä vaeltaa hetken jos toisenkin vaikka joka päivä.

Täytyy mennä vielä talviseen Verlaan jonain päivänä ilman koiria niin on kädet vapaana kuvaamiseen. Täältä löytyy sykyinen Verla-postaukseni.

Verlan kesäkalenteri on jo meidän perheessä päntätty lähes puhki ja omat suosikit kalenteriin piirretty.