Toinen joulu nykyisessä kodissa, elämää maalla on nyt takana yhteensä jo lähes kahdeksan vuotta. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka vanhassa talossa on vanhan talon metkut ja puilla lämmittämisessä on oma vaivansa, tosin se ei tunnu vaivalta, siitä on tullut elämäntapa.
Tämä kuva on vanhan kotimme tuvasta, kuvassa on elämäni tärkein lapsi, joka on nykyään jo lähes aikuinen. Tämä on myös osoitus siitä, että rakastaa voi vaikka ei biologista lasta olisikaan. Äidinrakkautta voi jakaa olematta äiti. Pitkä ja kivinen on kyllä ollut tie, jotta tähän tilaan ja ymmärrykseen on päässyt.
Kynttilälyhtyjä voisin hankkia aina vaan lisää, hamstraankin niitä kirppareilta. Ihan parhaita tunnelman tuojia! Nämäkin lyhtykuvat on vanhan kodin pihalta.
Entisessä kodissamme vanha vilja-aitta on se mitä silmäni välillä kaipaa, sitä ei kyllästynyt koskaan katselemaan!
Rakastan katsella vanhoja valokuvia ja muistella menneitä, varsinkin joulun alla teen sen joka vuosi!
Tässä muistellessani mietin mikä minulle on joulussa tärkeintä, vastaus on: tunnelma ja muistot, sekä menneet, että tulevat. Niitä muistojahan tehdään kokoajan.
Kauniita kuvia ja ihana tunnelma. <3 Ja totta, muistoja tehdään koko ajan lisää. Onneksi. :)
VastaaPoistaKiitos!
Poista